Sodankylän elokuvajuhlat ja Provinssirock

Hehei! Olin edustamassa äänisuunnittelijana ja säveltäjänä Maria Kaurismäen ”Sivutyö” – lyhytelokuvaa Sodankylän elokuvajuhlilla, eli ”Midnight Sun Film Festivalilla” 11. – 13. päivä kesäkuuta. Festivaalit itsessään kestivät 10. – 14.6. ajan.

Kyseessä on maailmallakin tunnettu, legendaaristen Aki ja Mika Kaurismäen sekä Anssi Mänttärin yhdessä vuonna 1986 perustama elokuvafestivaali, joissa muun muassa Terry Gilliam ja Francis Ford Coppola ovat käyneet vuosien saatossa. Festivaalijohtajana alusta alkaen on pyörinyt Peter von Bagh, joka myös tänä vuonna pyöri alueella, kuten myös molemmat Kaurismäet.

Matka alkoi torstai-iltana. Junamatka Rovaniemelle kestää 10 tuntia ja sieltä bussi vie kahdessa tunnissa Sodankylään. En olekaan ennen käynyt Oulua korkeammalla, joten matka oli siksi jo kokemus sinänsä. Ai niin ja ravintolavaunu on hyvä keksintö.

Ison teltan sisällä, koulun auditoriossa sekä elokuvateatterissa pyöriviä näytöksiä tuli katseltua mielellään. Säät suosivat ja hyttysiäkään ei ollut kaikkien pelottelujen jälkeen juuri lainkaan. Tuottajien Pauli Kopun sekä Pekka Ollulan loistavan ”rynnätään sisälle varoittamatta festivaalin päähotelliin, laitetaan Sivutyön roll-up pystyyn ilman lupaa ja täten saadaan akkreditoinnit kaikkiin festivaalin elokuviin” -taktiikan ansiosta tuli käytyä elokuvissa vapaalla ja rauhallisella mielellä. Pekalla luki tietenkin kortissa virheellisesti Pekka Ollila, niin kuin yleensä. Yövyimme hotellin ollessa täynnä viereisessä nuorisotalon liikuntasalissa, johon myytiin 10 euron yölippuja valtavan lattian kokoisen patjan päällä. Nuorisotalolla oli myös suihkumahdollisuus. Tämä riitti meille mainiosti, sillä nukkumaan ei Sodankylään tultu.

Festivaalin ohessa järjestettiin vieraille myös lavatanssit kylältä muutaman kilometrin päässä olevassa metsässä sekä jalkapallo-ottelu, jossa muun muassa Dome Karukoski ja Aleksi Bardy pelasivat vieraiden kanssa muina miehinä palloa Peter von Baghin toimiessa erotuomarina.

Kun War Village – The Home of Capricornhill Brothers jäi taakse, Ollulan Pekka, tuo vanha koira, sai idean. Jospa takaisintulomatkalla menisimme poikkeamaan Provinssirockiin? Siellähän on aina kavereita roppakaupalla! Joten teimme näin. No perkele!

Lähdimme siis launtai-iltana Sodankylästä ja saavuimme la-su aamuyöllä Seinäjoelle. Matkalla ehdotin Pekalle ja Paulille sekä joukossamme olleelle Jouko Piipposelle (jonka ohjaama lastenelokuva ”Maauimalaelokuva” pyöri myös festivaaleilla ja jonka kortissa luki virheellisesti Jouko Pipponen), että käsikirjoitetaanko pitkä elokuva tässä matkalla!? Innostusta löytyi ja pääsimme todella hyvin vauhtiin. Tarina kertoo… Noh, neljästä kaveruksesta, jotka lähtevät nollausreissulle pohjoiseen ja joutuvat mitä absurdeimpiin kommelluksiin.. Niin.

Kun vihdoin löysimme Seinäjoelle, pääsimme Pekan neljäntoista puhelun ja seitsemän järjestyksenvalvojille saman tarinan kertomisen jälkeen yöpymään ystäviemme telttoihin pariksi tunniksi. Sunnuntaiaamuna meininki jatkui ja tässä vaiheessa elimistö oli jo niin tottunut järjettömiin 30 – tunnin valvomisiin, syömättömyyteen ja alkoholilla toimimiseen, ettei edes väsyttänyt tai ollut nälkä koko päivänä… Jokseenkin pelottavaa.

Vaikka la-su-yö satoi kaatamalla ja näytti huonolta, sunnuntaina aurinko jälleen paistoi ja loistava matkatuuri jatkui. Artisteja Provinssissa tuli nähtyä aina loistava (paitsi tällä kertaa avoimesti festivaaleille suuttuneena vähemmän karismaattinen) Egotrippi, herkkä Vesa-Matti Loiri, groovahtava Soul Captain Band sekä legendaarinen Nick Cave.

VR:n lakon takia piti aikaisin (eli jo Rovaniemellä lauantaina) varata lippu takaisin sunnuntai-illaksi. Paikkaliput siis onneksi löytyivät toisin kuin monille, jotka joutuivat joko jäämään Provinssirockiin ikuisiksi ajoiksi tai sitten jäsentymään ihmispyramideiksi junien käytäville ja vessoihin. Pääsimme kuitenkin vihdoin takaisin Tampereelle junan viivästysten, Seinäjoen suurimmalle kommunistille keskustelun, karaokebaariin tutustumisen sekä paikallisen äärioikeistoilaisen pakkotarinoinnin jälkeen :O Hyvin psykedeelistä.

Auringon en nähnyt laskevan neljään päivään ja fiilis oli katossa koko reissun ajan.

Ensi vuonna uudestaan!

Berliinin reissu

Sitä tuli Berliinissä sitten käytyä aikavälillä 22. – 25. päivä huhtikuuta. Reissumme koski pääasiassa KYKY – tapahtumaa 23.4.
Tapahtuma järjestettiin yhdessä Berliinin Finnland Institutin kanssa. KYKY – tapahtuman idea oli näyttää elokuva-alan uusien tulokkaiden sekä alalla jo itsensä ”läpi lyöneiden” tekijöiden ensimmäisiä lyhytelokuvia. Väkeä tuli paikalle noin 100 ihmistä.
Tapahtumassa näytettiin kolme elokuvaa, joissa olen ollut mukana: Hera (musiikki, ääni), Sivutyö (musiikki, ääni) sekä Ennustus (musiikki). Tilaisuudessa näytettiin lisäksi koulustani, TAMKin Taiteesta ja Viestinnästä valmistuneen AJ Annilan (Sauna, Jadesoturi) ensimmäinen lyhytelokuva Hard Student IV, Timo Vuorensolan (Star Wreck : In the Pirkinning, Iron Sky) ensimmäinen lyhytelokuva Norjalainen huora sekä Timo Puukon Winterlong. Koomisesti ilta oli siis täynnä elokuvia, jotka käsittelivät jollain tavalla kuolemaa (Ennustus, Winterlong) tai huoraamista (Sivutyö, Norjalainen huora). Tosin Norjalainen huora oikeastaan kertoi tarinan… Jaa-a. Jos joku sen tajusi niin kertokoot minulle. Hyvin taiteellisesta taideinstallaatiosta oli siis kyse. Lisäksi SPOILER STARTS Ennustuksessa ja Winterlongissa molemmissa koko perhe kuolee ja isä seuraa perässä tavaten heidät uudelleen taivaassa. Molemmissa leffoissa hautaristejä katsellaan pellolla ja tunnelma on seesteinen. SPOILER ENDS. Annilan Hard Student IV sekä Annila itse olivat onneksi keventämässä synkkää ambienssia loistavalla parodisella otteellaan. Hard Student IV parodioi itämaisia taisteluelokuvia ja dubbauskulttuuria. Annila itse spiikeissään puhui siitä, kuinka ammattilaisen työ on sitä, että menee paikasta toiseen häpeämään. Ilmapiiri ei päässyt tipahtamaan kovin synkästi juuri tuollaisten kevennysten takia. Hera antoi lopuksi toivoa syvän hapenottoäänen siivittämänä, mikä kuvasi uutta elämää ja muutosta parempaan.

Näytösten jälkeen osallistuin paneelikeskusteluun yhdessä AJ Annilan, Maria Kaurismäen (Sivutyö) sekä tuottaja Pekka Ollulan (Sivutyö, Ennustus) kanssa. Paneelikeskustelu kesti puolisen tuntia, jonka aikana juteltiin inspiraatiosta, elokuvantekoprosessista sekä vaikeuksista ja omasta vastuusta saada itsensä näkyville Suomen elokuvamarkkinoilla. Iltama jatkui syömisen merkeissä perinteisessä saksalaisessa ravintolassa, jossa syötiin rasvaista ruokaa ja juotiin kermaista olutta.

Samaan aikaan Berliinissä pyöri myös Sehsüchte – nuorten lyhytelokuvafestivaali, jossa käytiin kurkkaamassa muutama lyhytelokuva 24. päivä. Sain myös ensimmäisen kokemukseni IMAX – 3D – elokuvasta. Siis siitä, missä laitetaan hassun näköiset lasit päälleen. Vihdoinkin kyseinen teknologia tuntuu jo jokseenkin luontevalta. Kyllä sitä ihan eri fiiliksellä katsoi elokuvaa, kun tunsi itse olevansa siinä. Näen tekniikassa mahdollisuuden kauhu-, seikkailu-, scifi- ja actiongenrejen mullistamiseen.

Neljä päivää Berliinissä oli liian lyhyt aika kaupunkiin tutustumiseen kunnolla, mutta S – Bahnilla sekä U – Bahnilla tuli kierreltyä kyllä paljon eri aukioilla. Käveltyä tuli myös paljon ja täten tutustuttua liikkeisiin, kojuihin, toreihin sekä tietenkin ravintoloihin.. Krhm.
Kaatuneiden muistomerkin sokkeloissa käveleminen oli hieno kokemus ja pari kivaa kirkkoakin tuli nähtyä. Pitää kyllä toistamiseen mennä sitten oikein kunnolla tutustumaan Berliinin kulttuuriin ja historiaan ajan kanssa.