Uneton 48 – kilpailu järjestettiin toista kertaa tänä vuonna. Kilpailussa on tarkoitus avajaistilaisuudessa saatujen ohjeiden perusteella käsikirjoittaa, kuvata, leikata ja viimeistellä elokuva 48 tunnissa. Samanlainen koko maanlaajuinen elokuvakilpailu on ainoastaan Uudessa Seelannissa, joten olemme edistyksellisiä! Jee!

Ryhmämme, Media Offline osallistui kilpailuun vuonna 2008, jolloin se järjestettiin ensimmäisen kerran. Myöhästyimme 15 minuuttia palautuksesta ja saimme lohdutussuklaata palkinnoksi. Se söi kyllä sielun sisälmyksiä jokaisen kohdalla, joten motivaatio onnistumiseen oli tällä kertaa suuri. Kokosimme joukon innokkaita elokuvantekijöitä, ns. ”Tampereen parhaimmiston” (Tää on se kakka (This is the shit)) ja hetki koitti jälleen. Kuka nukkui ja kuinka paljon? Se selviää hetken kuluttua.

Uneton neljäkasiiiiiiiiiiiiiiiiii

Tervetuloa takaisin.

Kisa alkoi starttitilaisuudesta perjantai-iltana 21.5. klo 19 ja valmis elokuva tuli palauttaa sunnuntaina 23.5 klo 19.30 (puoli tuntia annettiin extraa palautusmatkaan).
Saimme aiheeksi ”katastrofielokuvan.” Muita elementtejä, joita elokuvassa tuli olla:
Veli tai Sisko (perheenjäsen tai nimi), auttajahahmo.
Repliikki ”Se on käsitöitä.”
Tupakoinnin korvaava toiminta.

Ideoimme nopeasti Ville Hakosen (käsikirjoittaja, leikkaaja), Salla Lehtikankaan (lavastaja, maskeeraaja, puvustaja), Anne-Mari Musturin (kuvaaja) ja Jussi Sandhun (käsikirjoittaja, leikkaaja) kanssa peruselementit: halusimme tehdä post-apokalyptisen elokuvan, jossa Aurinko on jo liian lähellä maata. Siitä Ville ja Jussi siirtyivät käsikirjoittamaan läpi yön. Kuvaukset alkoivat lauantaiaamuna. Minulla oli ilo saada Tuukka Huttunen ja Ville Majamaa näyttelijöiksi ja he tekivät aivan loistavaa työtä. Itse tuotin ja ohjasin elokuvan.

Ongelmiltahan ei kuvaksissa (tietenkään) vältytty. Meillä oli lokaation (Tampereen Trikootehdas) kanssa ongelmia, koska ovet olivat lukossa, vaikka niiden piti olla auki. Menimme kuitenkin alueelle kuvaamaan ja otimme ulkokuvat ensin. Onneksi ovet samalla avautuivat ja pääsimme sisälle. Hetken jo meinasi toivo lentää kaukomaille, mutta onneksi kuvaukset eivät viivästyneet kuin pari tuntia. Itse lokaatiossa tuli toinen ongelma : rumpali, joka soitti viereisessä tilassa monta tuntia putkeen samaa rumpukomppia. Oikeasti. Tätä tarinaa ei ole väritetty. SAMAA RUMPUKOMPPIA MONTA TUNTIA! EI SE, ETTÄ SOITTAA MONTA TUNTIA, MUTTA MIKSEI KOMPPI VAIHDU?!?!? Se oli vielä ihan yksinkertainen rumpukomppi! Se meni näin:

Pam pam.

Ja SITÄ SE TOISTI MONTA TUNTIA!!

Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.

Sille ei voinut tietenkään mikään, kun bänditiloista ihmiset ovat maksaneet jne. Mutta täysin järjettömän hyvää duunia näyttelijät tekivät tuollaisessa tilanteessa : intensiivinen dialogikohtaus hirveässä metelissä ilmeenkään värähtämättä. Kävimme vielä äänittämässä kaiken dialogin irto-ottoina pikku viiden hengen kuvausautoon, jossa viisi henkilöä nosti lämpötilat heti saunalukemiin ja joka repliikin jälkeen ovet piti avata ja huutaa.

Elokuvasta osa meni leikkauspöydälle jo lauantaipäivällä, kun materiaaleja siirrettiin leikkaajille samalla, kun vielä kuvattiin. Kuvaukset päättyivät lauantai-iltana, jolloin kaikki materiaali oli leikkaajilla. Leikkaus oli valmis sunnuntaiaamuna klo 7 aikoihin. Siitä alkoi värimäärittely (Anssi Rautio) sekä äänisuunnittelu ja musiikin säveltäminen (minä).

Äänisuunnitteluvaiheessa oli kiva yrittää saada lauseita niin kirurgisen tarkasti leikatuksi, ettei taustalta erotu
Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.

Musiikin sävelsin kolmessa tunnissa.

Koko elokuva oli valmis, exportattu ja poltettu DVD:lle seitsemältä sunnuntai-iltana, jolloin lähdimme ajamaan Tampereen palautuspisteeseen, Hervantaan (jonne kestää n. 15 minuuttia ajaa). Arvatkaa, oliko samanlaiset kuumotukset päällä, kun toissavuonna? Vastaus on: oli. Poliisi ei kuitenkaan vienyt meitä vankilaan, tai emme ajaneet kolaria tai auto ei hajonnut matkalla, joten olimme palautuspisteellä klo 19.15 ja jätimme tyylikkäät 15 minuuttia vielä luppoaikaakin! Mahtavaa. Kerrankin näin päin sen 15 minuutin kanssa. Elokuvamme ”Loppuun palaneet” oli palautettu.
Itse valvoin ensin joku reilu 30 tuntia, 4 tuntia unta välissä ja sitten toiset 26 tuntia putkeen ja moni muu koki saman setin. Mahtava kilpailu! Elokuvan tekemisen meininki on nimenomaan tätä! Löysät deadlinet vaan pilaa elokuvan 🙂

Loppuun palaneet ei päässyt TOP – 10 – joukkoon, mutta se oli ehdolla parhaasta kuvauksesta (kiitos kuuluu sekä kuvaaja Anne-Mari Musturille että valaisija Jaakko Tuurelle) sekä parhaasta äänisuunnittelusta / musiikista. Tuomaristo lisäksi suositteli elokuvaa Uneton DVD:lle, joten se näytettiin myös finaalitapahtumassa kahden muun TOP 10:n ulkopuolisen elokuvan lisäksi. Tuomaristoon kuului Johanna Vuoksenmaa, Tiina Lymi, Dome Karukoski sekä Kalle Kinnunen.

Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Lisäksi voitin pitchauskilpailun pääpalkinnon! Siinä tuomaristossa oli mm. episodilehden päätoimittaja Jouni Vikman. Yeah! Sain palkinnoksi (taas) mm. Episodi – lehden vuosikerran. Olen sen ennenkin voittanut arvonnassa. Minähän en siitä maksa! 😉

Kiitoksia koko työryhmälle sekä näyttelijöille! Elokuvan voi nyt muuten nähdä Youtubessa!

Loppuun palaneet Youtubessa

Loppuun palaneet Facebook – ryhmä

Loppuun palaneet musiikkiscore