Kesä ja alkusyksy ovat olleet yhtä sykkimistä. Olen tehnyt koulutöiden lisäksi vähintään kolmea projektia koko ajan, joista tuorein on ensiohjaukseni! Kolmas vuosi on käynnistynyt koulussani, Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja Viestinnän oppimiskeskuksessa ja meno ei tunnu heltyvän. Mutta eihän se haittaa, työnarkomaani kun olen! Burnout? Ha! Itelläs on.

Kesällä olin mukana avopuolisoni Aino Sunin ohjaamassa ”Korpin laulu” – lyhytelokuvassa äänittäjänä, äänisuunnittelijana ja säveltäjänä. Kouluni pistämien tiukkojen rajotteiden (pitää olla valmis heti koulun alkaessa, koska projektit eivät saa mennä opiskelun päälle) takia minulla oli n. kaksi viikkoa aikaa saada Korpin laulun äänisuunnittelu ja musiikki niin valmiiksi kuin mahdollista. Elokuvalla vielä siinä vaiheessa oli kestoa n. 15 minuuttia.
Jälkitöihin omalta osaltani kuului äänisuunnittelu kokonaisuudessaan, foleyäänitykset, musiikin säveltäminen, liveviulistin äänittäminen, livevokalistin äänittäminen, livemusiikin miksaaminen ja koko roskan miksaaminen yhteen. Järjettömän apinanraivon avulla onnistuin siinä ja ihan kohtalaista jälkeäkin sain aikaan… Mutta. Koulu siirsi kyseisen lyhytelokuvan katselmusta ja palautesessiota oman huonon aikataulutuksensa takia viikolla eteenpäin. Kiitos unettomat yöt. Olitte tarpeellisia.
Elokuva katsottiin viikon päästä uudelleen, jolloin koulu ilmoitti, ettei elokuvan tarvinnutkaan olla heti kesän jälkeen valmis. Okei? Sain hyvää palautetta, mutta niin sai leikkauskin (ammattilaisleikkaajalta), ja elokuvaa päätettiin lyhentää. Se tietää muutoksia äänisuunnitteluun. Sain tähän neljä viikkoa.
No, ajattelin pitää tässä välissä vähän henkistä taukoa projektiin ja tein kahdessa viikossa oman lyhytelokuvan. Hetkinen…mitä? Kyllä. Minulla oli käsikirjoitus valmiina ja huomasimme osatuottajani, Minna Korhosen kanssa, että Iik! – kauhulyhytelokuvafestivaalin palautusaika olisi kahden viikon päästä. Minulla oli kauhukäsikirjoitus valmiina, joten ajattelimme, että ”no mitäs helvettiä siinä sitten.”
Saimme järjettömän kaksi viikkoa kestäneen adhd-mielenhäiriökohtauksen ja teimme elokuvan. Voin sanoa, etten ikinä ole nähnyt sellaista tekemisen meininkiä! Elokuvan esituotannon aikana (7 päivää) saimme hankittua 4 lokaatiota, ilmaiset pakettiautot, työryhmän, kasan ammattinäyttelijöitä, muutaman kourallisen avustajia, lavastuksen, puvustuksen ja ruokaa. Jos Korpin laulun jälkityöt tuntuivat sykkimiseltä, niin en löydä edes adjektiiveja tälle meiningille. En ole varmaan eläessäni soittanut yhtä monta puhelua kuin sen viikon aikana.
Ja lapsuuden unelmani täyttyi: sain ohjata!
Itse siis ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi osatuotin, äänisuunnittelin ja sävelsin elokuvan. Elokuvaa leikattiin aina sitä mukaa, kun materiaalia tuli. Elokuva leikattiin n. 5 päivässä. Oli enää kaksi päivää aikaa laittaa elokuva postiin, kun sain leikkauksen äänitöitä varten. Äänisuunnittelun tein viidessä tunnissa ja musiikit kolmessa. Viimeisenä yönä elokuva koottiin kasaan ja aamulla se oli postissa. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille elokuvaan panostaneille ihmisille, jotka itseni tavoin viettivät unettomia öitä ja saivat aikaan tällaista jälkeä!
Opin jälleen valtavasti uusia asioita monelta eri osa-alueelta. ”Herääminen” kauhuelokuvani jälkitöissä kirjoitin jo seuraavan kauhuelokuvani käsikirjoituksen. En tiedä, mistä tätä boostia viime aikoina on oikein tullut. Ehkä joku laittaa aamupuurooni aina jotain speediä tai jotain. Ei, oikeasti vain rakastan elokuvantekoa. En tiedä mitään parempaa!

Sitten kun olin selvinnyt ”Heräämisen” huumasta ja ”herännyt” uuteen päivään ”elokuvan” lähdettyä Iin kuntaan ”postissa” (rupes itteeni ärsyttää noi jatkuvat heittomerkit), tajusin, että rästissä oli Korpin laulun lisäksi Petri Uusitalon eläkkeelle jäävistä palomiehistä kertova dokumentti ”Kukkienkastelija” sekä Pirkanmaan äänimaisemat – projektin (jossa olen kesän ja alkusyksyn aikana toiminut journalisti / äänittäjä / äänisuunnittelijana) viimeiset rutistukset. Ei muuta kuin kimppuun!
Korpin laulu uusin silmin ja korvin soljui eteenpäin mallikkaasti ja äänityöt saatiin tehtyä (kuten myös Kukkienkastelija ja Pirkanmaan äänimaisemat siinä sivussa.) Mutta arvatkaa mitä koulumme edustajat (leikkaajan ja itseni iloksi) teki? Kuittasi viimeisessä palautetilaisuudessa, että ”Ei meidän tarvi niitä nähä, ne on varmasti ihan hyviä, kyllä me teihin luotetaan.” Aijaa. Okei. Kiitos rakentavasta kritiikistä.
No mutta tuo on vain pientä. Henkiset koetukset ovat arkipäivää av-alalla, jossa tarvitaan henkisiä McGyver-taitoja sekä sijaisrobottimaista irtautumista omasta kehostaan työn ajaksi.
Mitä tästä tekstistä opimme? Ei mitään! Kerroinpa vaan kuinka ahkera olen.
Korpin laulun, Heräämisen ja Kukkienkastelijan scoret löytyvät täysin uudistuneilta kotisivuiltani! (kiitos Pakastin uusmediatuotanto)! Käykää tsekkaamassa!
Tällä hetkellä tähtäimessä on yhden lyhytelokuvan äänisuunnittelu ja säveltäminen, toisen lyhärin säveltäminen, kolmannessa ja neljännessä lyhärissä ”sound supervisorina” toimiminen (tämä on uutta, kuulostaa lesolta), viidennessä elokuvassa kenttä-äänittäjänä toimiminen sekä oma seuraava elokuva, joka olisi tarkoitus kuvata heti uuden vuoden jälkeen.
Palataan asiaan! 🙂