Unettomat yöt synnyttävät elokuvan

Uneton 48 – kilpailu järjestettiin toista kertaa tänä vuonna. Kilpailussa on tarkoitus avajaistilaisuudessa saatujen ohjeiden perusteella käsikirjoittaa, kuvata, leikata ja viimeistellä elokuva 48 tunnissa. Samanlainen koko maanlaajuinen elokuvakilpailu on ainoastaan Uudessa Seelannissa, joten olemme edistyksellisiä! Jee!

Ryhmämme, Media Offline osallistui kilpailuun vuonna 2008, jolloin se järjestettiin ensimmäisen kerran. Myöhästyimme 15 minuuttia palautuksesta ja saimme lohdutussuklaata palkinnoksi. Se söi kyllä sielun sisälmyksiä jokaisen kohdalla, joten motivaatio onnistumiseen oli tällä kertaa suuri. Kokosimme joukon innokkaita elokuvantekijöitä, ns. ”Tampereen parhaimmiston” (Tää on se kakka (This is the shit)) ja hetki koitti jälleen. Kuka nukkui ja kuinka paljon? Se selviää hetken kuluttua.

Uneton neljäkasiiiiiiiiiiiiiiiiii

Tervetuloa takaisin.

Kisa alkoi starttitilaisuudesta perjantai-iltana 21.5. klo 19 ja valmis elokuva tuli palauttaa sunnuntaina 23.5 klo 19.30 (puoli tuntia annettiin extraa palautusmatkaan).
Saimme aiheeksi ”katastrofielokuvan.” Muita elementtejä, joita elokuvassa tuli olla:
Veli tai Sisko (perheenjäsen tai nimi), auttajahahmo.
Repliikki ”Se on käsitöitä.”
Tupakoinnin korvaava toiminta.

Ideoimme nopeasti Ville Hakosen (käsikirjoittaja, leikkaaja), Salla Lehtikankaan (lavastaja, maskeeraaja, puvustaja), Anne-Mari Musturin (kuvaaja) ja Jussi Sandhun (käsikirjoittaja, leikkaaja) kanssa peruselementit: halusimme tehdä post-apokalyptisen elokuvan, jossa Aurinko on jo liian lähellä maata. Siitä Ville ja Jussi siirtyivät käsikirjoittamaan läpi yön. Kuvaukset alkoivat lauantaiaamuna. Minulla oli ilo saada Tuukka Huttunen ja Ville Majamaa näyttelijöiksi ja he tekivät aivan loistavaa työtä. Itse tuotin ja ohjasin elokuvan.

Ongelmiltahan ei kuvaksissa (tietenkään) vältytty. Meillä oli lokaation (Tampereen Trikootehdas) kanssa ongelmia, koska ovet olivat lukossa, vaikka niiden piti olla auki. Menimme kuitenkin alueelle kuvaamaan ja otimme ulkokuvat ensin. Onneksi ovet samalla avautuivat ja pääsimme sisälle. Hetken jo meinasi toivo lentää kaukomaille, mutta onneksi kuvaukset eivät viivästyneet kuin pari tuntia. Itse lokaatiossa tuli toinen ongelma : rumpali, joka soitti viereisessä tilassa monta tuntia putkeen samaa rumpukomppia. Oikeasti. Tätä tarinaa ei ole väritetty. SAMAA RUMPUKOMPPIA MONTA TUNTIA! EI SE, ETTÄ SOITTAA MONTA TUNTIA, MUTTA MIKSEI KOMPPI VAIHDU?!?!? Se oli vielä ihan yksinkertainen rumpukomppi! Se meni näin:

Pam pam.

Ja SITÄ SE TOISTI MONTA TUNTIA!!

Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.

Sille ei voinut tietenkään mikään, kun bänditiloista ihmiset ovat maksaneet jne. Mutta täysin järjettömän hyvää duunia näyttelijät tekivät tuollaisessa tilanteessa : intensiivinen dialogikohtaus hirveässä metelissä ilmeenkään värähtämättä. Kävimme vielä äänittämässä kaiken dialogin irto-ottoina pikku viiden hengen kuvausautoon, jossa viisi henkilöä nosti lämpötilat heti saunalukemiin ja joka repliikin jälkeen ovet piti avata ja huutaa.

Elokuvasta osa meni leikkauspöydälle jo lauantaipäivällä, kun materiaaleja siirrettiin leikkaajille samalla, kun vielä kuvattiin. Kuvaukset päättyivät lauantai-iltana, jolloin kaikki materiaali oli leikkaajilla. Leikkaus oli valmis sunnuntaiaamuna klo 7 aikoihin. Siitä alkoi värimäärittely (Anssi Rautio) sekä äänisuunnittelu ja musiikin säveltäminen (minä).

Äänisuunnitteluvaiheessa oli kiva yrittää saada lauseita niin kirurgisen tarkasti leikatuksi, ettei taustalta erotu
Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.
Pam pam.

Musiikin sävelsin kolmessa tunnissa.

Koko elokuva oli valmis, exportattu ja poltettu DVD:lle seitsemältä sunnuntai-iltana, jolloin lähdimme ajamaan Tampereen palautuspisteeseen, Hervantaan (jonne kestää n. 15 minuuttia ajaa). Arvatkaa, oliko samanlaiset kuumotukset päällä, kun toissavuonna? Vastaus on: oli. Poliisi ei kuitenkaan vienyt meitä vankilaan, tai emme ajaneet kolaria tai auto ei hajonnut matkalla, joten olimme palautuspisteellä klo 19.15 ja jätimme tyylikkäät 15 minuuttia vielä luppoaikaakin! Mahtavaa. Kerrankin näin päin sen 15 minuutin kanssa. Elokuvamme ”Loppuun palaneet” oli palautettu.
Itse valvoin ensin joku reilu 30 tuntia, 4 tuntia unta välissä ja sitten toiset 26 tuntia putkeen ja moni muu koki saman setin. Mahtava kilpailu! Elokuvan tekemisen meininki on nimenomaan tätä! Löysät deadlinet vaan pilaa elokuvan 🙂

Loppuun palaneet ei päässyt TOP – 10 – joukkoon, mutta se oli ehdolla parhaasta kuvauksesta (kiitos kuuluu sekä kuvaaja Anne-Mari Musturille että valaisija Jaakko Tuurelle) sekä parhaasta äänisuunnittelusta / musiikista. Tuomaristo lisäksi suositteli elokuvaa Uneton DVD:lle, joten se näytettiin myös finaalitapahtumassa kahden muun TOP 10:n ulkopuolisen elokuvan lisäksi. Tuomaristoon kuului Johanna Vuoksenmaa, Tiina Lymi, Dome Karukoski sekä Kalle Kinnunen.

Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Lisäksi voitin pitchauskilpailun pääpalkinnon! Siinä tuomaristossa oli mm. episodilehden päätoimittaja Jouni Vikman. Yeah! Sain palkinnoksi (taas) mm. Episodi – lehden vuosikerran. Olen sen ennenkin voittanut arvonnassa. Minähän en siitä maksa! 😉

Kiitoksia koko työryhmälle sekä näyttelijöille! Elokuvan voi nyt muuten nähdä Youtubessa!

Loppuun palaneet Youtubessa

Loppuun palaneet Facebook – ryhmä

Loppuun palaneet musiikkiscore

Projekteja liukuhihnalla kolmas jalka päänä ja oven välissä

Kesä ja alkusyksy ovat olleet yhtä sykkimistä. Olen tehnyt koulutöiden lisäksi vähintään kolmea projektia koko ajan, joista tuorein on ensiohjaukseni! Kolmas vuosi on käynnistynyt koulussani, Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja Viestinnän oppimiskeskuksessa ja meno ei tunnu heltyvän. Mutta eihän se haittaa, työnarkomaani kun olen! Burnout? Ha! Itelläs on.

Kesällä olin mukana avopuolisoni Aino Sunin ohjaamassa ”Korpin laulu” – lyhytelokuvassa äänittäjänä, äänisuunnittelijana ja säveltäjänä. Kouluni pistämien tiukkojen rajotteiden (pitää olla valmis heti koulun alkaessa, koska projektit eivät saa mennä opiskelun päälle) takia minulla oli n. kaksi viikkoa aikaa saada Korpin laulun äänisuunnittelu ja musiikki niin valmiiksi kuin mahdollista. Elokuvalla vielä siinä vaiheessa oli kestoa n. 15 minuuttia.

Jälkitöihin omalta osaltani kuului äänisuunnittelu kokonaisuudessaan, foleyäänitykset, musiikin säveltäminen, liveviulistin äänittäminen, livevokalistin äänittäminen, livemusiikin miksaaminen ja koko roskan miksaaminen yhteen. Järjettömän apinanraivon avulla onnistuin siinä ja ihan kohtalaista jälkeäkin sain aikaan… Mutta. Koulu siirsi kyseisen lyhytelokuvan katselmusta ja palautesessiota oman huonon aikataulutuksensa takia viikolla eteenpäin. Kiitos unettomat yöt. Olitte tarpeellisia.

Elokuva katsottiin viikon päästä uudelleen, jolloin koulu ilmoitti, ettei elokuvan tarvinnutkaan olla heti kesän jälkeen valmis. Okei? Sain hyvää palautetta, mutta niin sai leikkauskin (ammattilaisleikkaajalta), ja elokuvaa päätettiin lyhentää. Se tietää muutoksia äänisuunnitteluun. Sain tähän neljä viikkoa.

No, ajattelin pitää tässä välissä vähän henkistä taukoa projektiin ja tein kahdessa viikossa oman lyhytelokuvan. Hetkinen…mitä? Kyllä. Minulla oli käsikirjoitus valmiina ja huomasimme osatuottajani, Minna Korhosen kanssa, että Iik! – kauhulyhytelokuvafestivaalin palautusaika olisi kahden viikon päästä. Minulla oli kauhukäsikirjoitus valmiina, joten ajattelimme, että ”no mitäs helvettiä siinä sitten.”

Saimme järjettömän kaksi viikkoa kestäneen adhd-mielenhäiriökohtauksen ja teimme elokuvan. Voin sanoa, etten ikinä ole nähnyt sellaista tekemisen meininkiä! Elokuvan esituotannon aikana (7 päivää) saimme hankittua 4 lokaatiota, ilmaiset pakettiautot, työryhmän, kasan ammattinäyttelijöitä, muutaman kourallisen avustajia, lavastuksen, puvustuksen ja ruokaa. Jos Korpin laulun jälkityöt tuntuivat sykkimiseltä, niin en löydä edes adjektiiveja tälle meiningille. En ole varmaan eläessäni soittanut yhtä monta puhelua kuin sen viikon aikana.

Ja lapsuuden unelmani täyttyi: sain ohjata!

Itse siis ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi osatuotin, äänisuunnittelin ja sävelsin elokuvan. Elokuvaa leikattiin aina sitä mukaa, kun materiaalia tuli. Elokuva leikattiin n. 5 päivässä. Oli enää kaksi päivää aikaa laittaa elokuva postiin, kun sain leikkauksen äänitöitä varten. Äänisuunnittelun tein viidessä tunnissa ja musiikit kolmessa. Viimeisenä yönä elokuva koottiin kasaan ja aamulla se oli postissa. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille elokuvaan panostaneille ihmisille, jotka itseni tavoin viettivät unettomia öitä ja saivat aikaan tällaista jälkeä!

Opin jälleen valtavasti uusia asioita monelta eri osa-alueelta. ”Herääminen” kauhuelokuvani jälkitöissä kirjoitin jo seuraavan kauhuelokuvani käsikirjoituksen. En tiedä, mistä tätä boostia viime aikoina on oikein tullut. Ehkä joku laittaa aamupuurooni aina jotain speediä tai jotain. Ei, oikeasti vain rakastan elokuvantekoa. En tiedä mitään parempaa!

Sitten kun olin selvinnyt ”Heräämisen” huumasta ja ”herännyt” uuteen päivään ”elokuvan” lähdettyä Iin kuntaan ”postissa” (rupes itteeni ärsyttää noi jatkuvat heittomerkit), tajusin, että rästissä oli Korpin laulun lisäksi Petri Uusitalon eläkkeelle jäävistä palomiehistä kertova dokumentti ”Kukkienkastelija” sekä Pirkanmaan äänimaisemat – projektin (jossa olen kesän ja alkusyksyn aikana toiminut journalisti / äänittäjä / äänisuunnittelijana) viimeiset rutistukset. Ei muuta kuin kimppuun!

Korpin laulu uusin silmin ja korvin soljui eteenpäin mallikkaasti ja äänityöt saatiin tehtyä (kuten myös Kukkienkastelija ja Pirkanmaan äänimaisemat siinä sivussa.) Mutta arvatkaa mitä koulumme edustajat (leikkaajan ja itseni iloksi) teki? Kuittasi viimeisessä palautetilaisuudessa, että ”Ei meidän tarvi niitä nähä, ne on varmasti ihan hyviä, kyllä me teihin luotetaan.” Aijaa. Okei. Kiitos rakentavasta kritiikistä.

No mutta tuo on vain pientä. Henkiset koetukset ovat arkipäivää av-alalla, jossa tarvitaan henkisiä McGyver-taitoja sekä sijaisrobottimaista irtautumista omasta kehostaan työn ajaksi.

Mitä tästä tekstistä opimme? Ei mitään! Kerroinpa vaan kuinka ahkera olen.

Korpin laulun, Heräämisen ja Kukkienkastelijan scoret löytyvät täysin uudistuneilta kotisivuiltani! (kiitos Pakastin uusmediatuotanto)! Käykää tsekkaamassa!

Tällä hetkellä tähtäimessä on yhden lyhytelokuvan äänisuunnittelu ja säveltäminen, toisen lyhärin säveltäminen, kolmannessa ja neljännessä lyhärissä ”sound supervisorina” toimiminen (tämä on uutta, kuulostaa lesolta), viidennessä elokuvassa kenttä-äänittäjänä toimiminen sekä oma seuraava elokuva, joka olisi tarkoitus kuvata heti uuden vuoden jälkeen.

Palataan asiaan! 🙂

Berliinin reissu

Sitä tuli Berliinissä sitten käytyä aikavälillä 22. – 25. päivä huhtikuuta. Reissumme koski pääasiassa KYKY – tapahtumaa 23.4.
Tapahtuma järjestettiin yhdessä Berliinin Finnland Institutin kanssa. KYKY – tapahtuman idea oli näyttää elokuva-alan uusien tulokkaiden sekä alalla jo itsensä ”läpi lyöneiden” tekijöiden ensimmäisiä lyhytelokuvia. Väkeä tuli paikalle noin 100 ihmistä.
Tapahtumassa näytettiin kolme elokuvaa, joissa olen ollut mukana: Hera (musiikki, ääni), Sivutyö (musiikki, ääni) sekä Ennustus (musiikki). Tilaisuudessa näytettiin lisäksi koulustani, TAMKin Taiteesta ja Viestinnästä valmistuneen AJ Annilan (Sauna, Jadesoturi) ensimmäinen lyhytelokuva Hard Student IV, Timo Vuorensolan (Star Wreck : In the Pirkinning, Iron Sky) ensimmäinen lyhytelokuva Norjalainen huora sekä Timo Puukon Winterlong. Koomisesti ilta oli siis täynnä elokuvia, jotka käsittelivät jollain tavalla kuolemaa (Ennustus, Winterlong) tai huoraamista (Sivutyö, Norjalainen huora). Tosin Norjalainen huora oikeastaan kertoi tarinan… Jaa-a. Jos joku sen tajusi niin kertokoot minulle. Hyvin taiteellisesta taideinstallaatiosta oli siis kyse. Lisäksi SPOILER STARTS Ennustuksessa ja Winterlongissa molemmissa koko perhe kuolee ja isä seuraa perässä tavaten heidät uudelleen taivaassa. Molemmissa leffoissa hautaristejä katsellaan pellolla ja tunnelma on seesteinen. SPOILER ENDS. Annilan Hard Student IV sekä Annila itse olivat onneksi keventämässä synkkää ambienssia loistavalla parodisella otteellaan. Hard Student IV parodioi itämaisia taisteluelokuvia ja dubbauskulttuuria. Annila itse spiikeissään puhui siitä, kuinka ammattilaisen työ on sitä, että menee paikasta toiseen häpeämään. Ilmapiiri ei päässyt tipahtamaan kovin synkästi juuri tuollaisten kevennysten takia. Hera antoi lopuksi toivoa syvän hapenottoäänen siivittämänä, mikä kuvasi uutta elämää ja muutosta parempaan.

Näytösten jälkeen osallistuin paneelikeskusteluun yhdessä AJ Annilan, Maria Kaurismäen (Sivutyö) sekä tuottaja Pekka Ollulan (Sivutyö, Ennustus) kanssa. Paneelikeskustelu kesti puolisen tuntia, jonka aikana juteltiin inspiraatiosta, elokuvantekoprosessista sekä vaikeuksista ja omasta vastuusta saada itsensä näkyville Suomen elokuvamarkkinoilla. Iltama jatkui syömisen merkeissä perinteisessä saksalaisessa ravintolassa, jossa syötiin rasvaista ruokaa ja juotiin kermaista olutta.

Samaan aikaan Berliinissä pyöri myös Sehsüchte – nuorten lyhytelokuvafestivaali, jossa käytiin kurkkaamassa muutama lyhytelokuva 24. päivä. Sain myös ensimmäisen kokemukseni IMAX – 3D – elokuvasta. Siis siitä, missä laitetaan hassun näköiset lasit päälleen. Vihdoinkin kyseinen teknologia tuntuu jo jokseenkin luontevalta. Kyllä sitä ihan eri fiiliksellä katsoi elokuvaa, kun tunsi itse olevansa siinä. Näen tekniikassa mahdollisuuden kauhu-, seikkailu-, scifi- ja actiongenrejen mullistamiseen.

Neljä päivää Berliinissä oli liian lyhyt aika kaupunkiin tutustumiseen kunnolla, mutta S – Bahnilla sekä U – Bahnilla tuli kierreltyä kyllä paljon eri aukioilla. Käveltyä tuli myös paljon ja täten tutustuttua liikkeisiin, kojuihin, toreihin sekä tietenkin ravintoloihin.. Krhm.
Kaatuneiden muistomerkin sokkeloissa käveleminen oli hieno kokemus ja pari kivaa kirkkoakin tuli nähtyä. Pitää kyllä toistamiseen mennä sitten oikein kunnolla tutustumaan Berliinin kulttuuriin ja historiaan ajan kanssa.

Ensimmäinen merkintä maailman legendaarisimpaan blogiin

Hähää. Blogi.

Terve terve kaikille tosiaan, ensimmäinen merkintäni blogien sekavassa maailmassa.
Olen Miro Laiho ja minut tunnetaan myös taiteellisella nimellä Michael Law.

Kotisivuni löytyvät täältä.

Sain vähän aikaa sitten valmiiksi Ennustus– ja Shadow of the Demon Knight-elokuvien musiikit. Sävelsin myös teemat tämän vuoden Filkkaristudioon. Tällä hetkellä olen työstämässä Hera -nimistä lyhytelokuvaa. Vastaan siinä äänisuunnittelusta ja musiikista. Se on ollut sinänsä vaikea projekti, koska minun on pitänyt tutustua nesteen erilaisiin ilmenemismuotoihin ja lentotapoihin. Elokuvassa lentää nimittäin maitoa. Paljon. Tässä ei enää hirveästi aikaa ole ja dedikset lähestyvät, mutta ei se ole ennenkään minua estänyt. Nopeasti ja huonoa jälkeä. Se on vaan mun tyyli…. ?

Tuli tässä pohdiskeltua ja muisteltua, että työskentelin kymmenessä lyhytelokuvassa viime vuonna. Elokuvat, joiden kanssa työskentelin ovat (työjärjestyksessä):

Rikas Rakas Köyhä Rakas (äänitys, äänisuunnittelu, ääninäytteleminen, musiikki)
Korppi (ääninäytteleminen)
Sivutyö (ENG: Sideline) (äänitys, äänisuunnittelu, ääninäytteleminen, musiikki)
Muuten minua ei olisi (musiikki)
Rotsi (ENG: Fat Rat Jacket) (scoremusiikki, musiikin miksaus ja äänitys, laulu)
Yhteys (musiikki, osakäsikirjoitus, pääosa)
Matkalaukkulapsi (äänisuunnittelu, ääninäytteleminen)
Piilo (musiikki)
Rahavalta (musiikki)

+ saksalainen kilpailu, missä piti uudelleensäveltää lyhytelokuva ”The Ark”

Lyhytelokuvien lisäksi näyttelin kesällä Pyynikin kesäteatterin näytelmässä ”Kalliolle kukkulalle.”

Tein myös trailereita

Rikas Rakas Köyhä Rakas
Piilo
Ennustus
Rahavalta

Mainoksen (Save Our Babies)
Mainosmusiikkia (Context Learning Finland)
Kuunnelman (”Hän puhuu”)
ja liveäänityötä (Tampere Film Festival 2008 & ”Meille, teille vai Tillikkaan”)

Olin myös mukana kahdessa levyssä…

Helsinki Express (taustalaulu pariin biisiin)
AIKA (säveltäjä (2 biisiä))

… sekä Iron Skyn Cannesin kampanjassa teemamusiikilla.

Toivon, että tämän vuoden tahti jatkuu ja saan tehdä työtä rakkaan elokuvamaailman temmellyskentällä. Jos haluatte kuulla säveltämääni musiikkia äsken mainittuihin lyhytelokuviin, ne löytyvät kotisivujeni musiikkiosastolta.