Hehei! Olin edustamassa äänisuunnittelijana ja säveltäjänä Maria Kaurismäen ”Sivutyö” – lyhytelokuvaa Sodankylän elokuvajuhlilla, eli ”Midnight Sun Film Festivalilla” 11. – 13. päivä kesäkuuta. Festivaalit itsessään kestivät 10. – 14.6. ajan.
Kyseessä on maailmallakin tunnettu, legendaaristen Aki ja Mika Kaurismäen sekä Anssi Mänttärin yhdessä vuonna 1986 perustama elokuvafestivaali, joissa muun muassa Terry Gilliam ja Francis Ford Coppola ovat käyneet vuosien saatossa. Festivaalijohtajana alusta alkaen on pyörinyt Peter von Bagh, joka myös tänä vuonna pyöri alueella, kuten myös molemmat Kaurismäet.
Matka alkoi torstai-iltana. Junamatka Rovaniemelle kestää 10 tuntia ja sieltä bussi vie kahdessa tunnissa Sodankylään. En olekaan ennen käynyt Oulua korkeammalla, joten matka oli siksi jo kokemus sinänsä. Ai niin ja ravintolavaunu on hyvä keksintö.
Ison teltan sisällä, koulun auditoriossa sekä elokuvateatterissa pyöriviä näytöksiä tuli katseltua mielellään. Säät suosivat ja hyttysiäkään ei ollut kaikkien pelottelujen jälkeen juuri lainkaan. Tuottajien Pauli Kopun sekä Pekka Ollulan loistavan ”rynnätään sisälle varoittamatta festivaalin päähotelliin, laitetaan Sivutyön roll-up pystyyn ilman lupaa ja täten saadaan akkreditoinnit kaikkiin festivaalin elokuviin” -taktiikan ansiosta tuli käytyä elokuvissa vapaalla ja rauhallisella mielellä. Pekalla luki tietenkin kortissa virheellisesti Pekka Ollila, niin kuin yleensä. Yövyimme hotellin ollessa täynnä viereisessä nuorisotalon liikuntasalissa, johon myytiin 10 euron yölippuja valtavan lattian kokoisen patjan päällä. Nuorisotalolla oli myös suihkumahdollisuus. Tämä riitti meille mainiosti, sillä nukkumaan ei Sodankylään tultu.
Festivaalin ohessa järjestettiin vieraille myös lavatanssit kylältä muutaman kilometrin päässä olevassa metsässä sekä jalkapallo-ottelu, jossa muun muassa Dome Karukoski ja Aleksi Bardy pelasivat vieraiden kanssa muina miehinä palloa Peter von Baghin toimiessa erotuomarina.
Kun War Village – The Home of Capricornhill Brothers jäi taakse, Ollulan Pekka, tuo vanha koira, sai idean. Jospa takaisintulomatkalla menisimme poikkeamaan Provinssirockiin? Siellähän on aina kavereita roppakaupalla! Joten teimme näin. No perkele!
Lähdimme siis launtai-iltana Sodankylästä ja saavuimme la-su aamuyöllä Seinäjoelle. Matkalla ehdotin Pekalle ja Paulille sekä joukossamme olleelle Jouko Piipposelle (jonka ohjaama lastenelokuva ”Maauimalaelokuva” pyöri myös festivaaleilla ja jonka kortissa luki virheellisesti Jouko Pipponen), että käsikirjoitetaanko pitkä elokuva tässä matkalla!? Innostusta löytyi ja pääsimme todella hyvin vauhtiin. Tarina kertoo… Noh, neljästä kaveruksesta, jotka lähtevät nollausreissulle pohjoiseen ja joutuvat mitä absurdeimpiin kommelluksiin.. Niin.
Kun vihdoin löysimme Seinäjoelle, pääsimme Pekan neljäntoista puhelun ja seitsemän järjestyksenvalvojille saman tarinan kertomisen jälkeen yöpymään ystäviemme telttoihin pariksi tunniksi. Sunnuntaiaamuna meininki jatkui ja tässä vaiheessa elimistö oli jo niin tottunut järjettömiin 30 – tunnin valvomisiin, syömättömyyteen ja alkoholilla toimimiseen, ettei edes väsyttänyt tai ollut nälkä koko päivänä… Jokseenkin pelottavaa.
Vaikka la-su-yö satoi kaatamalla ja näytti huonolta, sunnuntaina aurinko jälleen paistoi ja loistava matkatuuri jatkui. Artisteja Provinssissa tuli nähtyä aina loistava (paitsi tällä kertaa avoimesti festivaaleille suuttuneena vähemmän karismaattinen) Egotrippi, herkkä Vesa-Matti Loiri, groovahtava Soul Captain Band sekä legendaarinen Nick Cave.
VR:n lakon takia piti aikaisin (eli jo Rovaniemellä lauantaina) varata lippu takaisin sunnuntai-illaksi. Paikkaliput siis onneksi löytyivät toisin kuin monille, jotka joutuivat joko jäämään Provinssirockiin ikuisiksi ajoiksi tai sitten jäsentymään ihmispyramideiksi junien käytäville ja vessoihin. Pääsimme kuitenkin vihdoin takaisin Tampereelle junan viivästysten, Seinäjoen suurimmalle kommunistille keskustelun, karaokebaariin tutustumisen sekä paikallisen äärioikeistoilaisen pakkotarinoinnin jälkeen :O Hyvin psykedeelistä.
Auringon en nähnyt laskevan neljään päivään ja fiilis oli katossa koko reissun ajan.
Ensi vuonna uudestaan!